Blogin loppupuheenvuoro

Hiljalleen tulee tätä blogia päivitettyä, joten turhaa lienee sitä ylläpitää. Ja koska puolisoni on huomattavasti parempi kirjoittaja, niin jatketaan hänen blogillaan kohti uusia haasteita.

http://nursennurinat.blogspot.fi/

-harri-

Ruskaa odotellessa

Tornionjoki

Saanan jänkhää.

Saanajärvi

On siitä taas aikaa kulunut kun viimeksi näitä sivuja päivitimme. Toisaalta on aika ollut tapahtumaköyhää, joten mitää sanottavaakaan ei juuri ole ollut.
No pienen Vironkierroksen teimme tutustuen Setumaahan ja Piusan hiekkakaivoksiin.

Vaan nyt ajattelimme hieman kertoa retkestä pohjoiseen jonka teimme ruskaa odotellessa. Viitasaarelta ensin häihin Pohjanmaalle. Lauantai siinä kului matkustellessa ja ilta... mukavasti. Ehkä liiankin, sillä aamulla oli hieman poissaoleva olo, vaan raskas huvi lienee siihen syynä. Iltapäivällä kuitenkin matkamme jatkui kohti pohjoista.
Torniossa oli kuuleman mukaan satanut jo kolmatta päivää, joten alue jossa yövyimme oli kuin matalaa uima-allasta, joten seuraavana aamuna siirryimmekin Haaparantaan ja seiltä edelleen tutustumaan Pajalaan.
Pajalasta tosin tiedämme hyvin vähän, mutta Mikael Niemen kirjoittaman romaanin Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, innoittamana päätimme hieman tutustua noihin maisemiin:) Pellon kohdalta palasimme takaisin suomen puolelle jota sitten jatkoimmekin Hettaan. Seuraavaan aamuna tai oikeastaan puolenpäivän aikaan saavuimme Kilpisjärvelle, josta pakkasimme selkään repun ja sinne tarvittavat evään ajatuksena patikoida Saanan huipulle. No tuota huippua emme tavoittaneet, sillä matkalla oli houkuttava viitta jossa luki "Saanajärvi" ja olihan tuo Saanan huippukin pilven peitossa, joten sieltä tuskin olisi nähnyt muuta kuin kenkiensä kärjet.
Aikanaan saavuimmekin Saanajärven rantaan ja päivätuvalle. Kahvit juotuamme ja leivät syötyämme jatkoimme matkaa pitkin järven rantaa, edelleen tunturikoivikkoa ja pitkospuita seuraillen saavoimme aikanaan vaatteet sateen kastelemana autolle. Matkaa tuolle retkelle kertyi 12-13 km.

Saanajärvi

Iltapuolella löysimme itsemme jo Norjan puolelta jossa vietimmekin yön levähdyspaikalla. Aamulla takaisin kohti kotosuomea ja edelleen suunnaten kohti etelää.. Vaan tuo matkakertomus tuppaa tulemaan liian pitkäksi ja yksityiskohtaiseksi, eikä ketään se varmaankaan kiinosta, joten oikaistaan hieman ja kerrotaan, että hiemn reilun viikon matkustettuamme, Pallaksen, Levin ja Rovaniemenkin nähtyämme saavoimme takaisin Viitasaarelle.. :)

Niin kunnon ruskaa odottelemme vieläkin sillä matkallamme näimme vain kellastuneita koivuja ja minimaallisen pienen läntin maaruskaa. Koitan laittaa tuosta retkestä myös kuvia Picasa albumiimme lähiaikoina :)

Pieni kesäretki

Pietari

Nyt kun kesä näyttää lopulta tekevän tuloaan, niin ajattelimme juhlistaa sitä pienellä kesäretkellä Venäjälle. Pietarissa, lähellä pietarhovia vietettiin Valkeat yöt tapahtumaa jonne myös me päätimme vaunuinemme lähteä. Viisumit hankittiin oikein kuukaudeksi, mutta kuten hyvin saattaa arvata, niin passeihin oli merkittyvaivaiset viisi päivää.. Näillä siis mentiin.  

Pietarhovi, kesäpalatsi

Valkeat yöt leiri

Pietari on mahtava kaupunki, jossa nähtävää olisi vaikka kuukaudeksi, joten meidän oli karsittava omia kohteitamme. Siksi päätimme osallistua Pietarin kiertoajeluun, joka antoikin meille paljon, sillä päivän aikana kiersimme keskustaa bussilla sekä Nevajokea ja joitain pikkujokia veneellä. Seuraavana päivänä lähdimme kahdestaan tutustumaan lähiympäristöön sekä kesäpalatsiin, joka kuten jo kerroin sijaitsi aivan lähellä "leirialuettamme".  Jo pelkkä puiston katseleminen vei meiltä useamman tunnin, joten sisätiloihin emme edes ajatelleet jonottaa.

Sortavala

Karjalan mailla ja teillä

Kun tapahtuma päättyi suuntasi valtaosa väestä kohti Viipuria ja raja-asemaa, mutta koska meillä oli vielä aikaa, niin päätimme vielä matkallamme tutustua Laatokan rintoihin ja Sortavalaan. On ymmärrettävää, että he jotka ovat siellä joskus eläneet kaipaavat sen luontoa edelleen, sillä tuo kumpuileva maasto jokineen ja lahtineen ovat kyllä noiden muistojen arvoinen. Edellisen retken noihin maisemiin tein noin 10 vuotta sitten, eikä mikään ollut noista ajoista muuttunut. Tiestön oli kamala kuten silloinkin eikä Sortavalakaan ollut havaitavasti kehittynyt noista ajoista. Keskustan teistä en välitä edes mainita, sillä jo pelkän auton kanssa siellä liikkuminen oli tuskaa, ja sitä lisäsi se, että perässämme oli vielä vaunu. Nyt kun jälkeenpäin asiaa ajattelee, niin retki oli onnistunut ja saatan sen tehdä vielä toistekin kunhan hieman aikaa kuluu ja aika kultaa muistot, kuten sanotaan.

Lopultakin tekee kesä tuloaan. Kulunut viikko on kierrelty Viroa lännestä itään ja päädytty keski-Viroon Paideen. Säät ovat vaihdelleet laidasta laitaan, mutta koleallakin säällä on voinut ajatella, että kohti lämpimämpää ollaan menossa.

kevään merkkejä..

Niin se tekee tuloaan myös tänne Viitasaaren seudulle tuo kevät. Tosin tuntuu olevan hieman sahaavaa tuo tuleminen, sillä ajoittain lämmittää aurinko ja toisinaan taas panee parastaan pakkanen, kuten nytkin -3 astetta.

Tämänvuortisen kevätretkemme suuntasimme edellisvuotta lähemmäksi, eli Amsterdmiin Siellä kevät näytti jo merkkejään, joskaan tulppaanit eivät vielä oleet ulkoilmassa kukasaan, eikä puissakaan vielä lehti, mutta mukavan lämmin ulkoilusää kuitenkin.

Tälläkertaa majoituimmekin aivan ydinkeskustaan, joten nyt oli shoppailupaikat lähellä ja nuseot kaukana. Remprantteja kävelimme kuitenkin katsomaan, sillä niiden katselu, kuten myös monien muiden huipputaiteilijoiden maalaukset ovat tuon vaivan arvoisia, vaivalla tarkoitan siis tuota kävelymatkaa :)

Laitoin joitakin kuvia tuosta retkestämme tuonne albumiime.

Seuraavan kevätretken teemmekin sitten poikaporukassa kun suntaamme Ronin kanssa kulkumme kohti Rukaa, jossa ajattelimme muutaman päivän viettää vaikka vain pilkkien ja ulkoillen. Mutta palataan siihen sitten tuonnempana, sillä vielähän siitä ei paljoa ole kerrottavaa, vain ajatukset ja suunnitelmat.

kesää odotellessa

Menimme sitten vaihtamaan veneen, eli ostimme Hirvaksen ja myimme Terhin.
Kesä sitten näyttää oliko vaihdossa mitään järkeä.
Yllätyin miten vaivatonta ja nopeaa oli Terhin myynti. Ostaja soitti eilen ja kysyi venetä kun se oli ollut Venenetissä muutaman tunnin. Hän sanoi tulevansa huomena ostamaan sen, mutta kerroin,että olin alustavasti sopinut sen vaihdosta Hirvakseen, mutta jos hän ei sitä halua, niin se olisi sitten myynnissä.
Oli kuulema valvonut yön ja toivonnut, että Terhi ei menisi vaihossa.. eikä mennyt, joten Terhi haettiin tänään Pohjanmaalle.

iltahämärissä Keiteleen jäällä

Kertovat, että revontulien katselu on nyt mahdollista auringon aktiivisuudesta johtuen. Moni niitä kuulema on nähnytkin, joten illalla kun täysikuu valaisi Viitasaaren tienoota ja loi kelmeän valonsa Keiteleen jääpeitteiselle järvelle, lähdimme kolmistaan noita valoilmiöitä seuraamaan. Raitista ulkoilmaa ja tuota kuun loistetta kyllä saimme, mutta nuo revontulet meiltä jäi näkemä tälläkertaa. 

Nyt on päivä pilvessä eikä Pekkakaan luvannut illaksi kuin mahdollista lumisadetta, niin pitänee jättää revontulien seuraaminen tuonnemmaksi. Palataan asiaan kun olemme ne nähneet... tai muuta mielenkiintoista ilmenee