Kiwiä ja jäätiköitä

Kiwi on Uuden Seelannin  tunnuslintu. Koska se on pimeällä liikkuva ja lentokyvytön, on sen näkeminen luonnossa  lähes mahdotonta. Varoituksia liikennemerkein niistä on, mutta monen muun pienen eläimen tapaan, emme niitä ole onneksi nähneet autojen alle jääneenä.

Eilen matkallamme pysähdyimme pieneen viehättävään kaupunkiin nimeltä Hokitika. Siellä oli Kiwi terraario, vai miksi sitä sitten lieneekin nimitettävä. Joka tapauksessa täällä hämärässä lasin takana näimme tuon kanan kokoisen linnun jolla ei ole siipiä eikä pyrstöä, mutta pitkällä nokallaan se kaivoi maasta ruokansa. 
Rotoruan jälkeen yksi odotetuimpia kohteitamme oli Franz Josefin jäätikkö.
Illalla saavuimme paikkakunnalle (Franz Josef) ja iloksemme löysimme pienen karavanparkin aivan kylän keskustasta. Yleensä täällä leirintäalueet sijaitsevat keskustojen ulkopuolella, joten matkailuautolla ei tule enään lähdettyä alueelta, mutta nyt siis olimme keskustassa ja pääsimme illalla tutustumaan ympäristöön.
Aamulla oli ensimmäinen kohteemme tuo jäätikkö. Ajomatka sinne ei ollut pitkä, mutta parkkipaikalta saimme kävellä jäätikön reunalle lähes 1,5 tuntia. Kannatti, vaikka itse jäätikölle meitä ei päästetykkään, sillä sinne pääsivät vain opastetulla kierroksella olleet.
Lienee tuo ilmaston lämpeneminen jo vanha juttu, sillä opastetaulun kartan mukaan  alue on ollut paljon suurempi 1930 -luvulla. Tuo alue, jota nyt kävelimme varmaan 40 minuuttia oli silloin usean metrin paksuisen jään peitämä.

Kirjoitamme tätä torstai iltana Wanakan leirintäalueella, ja huomena olisi tarkoitus vielä piipahtaa Queenstownissa, jonka jälkeen alkaa matka kohti Christchurchia, johon auto pitäisi palauttaa sunnuntain aikana. Maanantaina olisi vuorossa vuorokauden kestävä kotimatka.