Silloin joskus, sanoisimpa kauan sitten kulki rataverkossa ns. kiskobussi jonka kansa risti lättähatuksi. Silloin kun auto oli monelle vielä ylellisyyttä ja julkinen liikenne välttämättömyys. Silloin tuo lättähattu kuljetti nuorta miestä minne sitten hän olikin matkalla, tosin päivittäistä tai edes viikottaista tuo kulkeminen ei ollut.Tuolloin sain tutustua tuohon upeaan ja moderniin kulkuvälineeseen.
Aikanaan kuitenkin Porvoon rautatieasemalle saavuttiin. Harmi vain, sää ei meitä suosinnut vaan taivaalta putoili päälemme joulukuun räntää.
Ajatuksemme oli tuon Porvoossaolomme aikana pipahtaa Pizzalla vanhassa kaupungissa, vaan kun kuljimme toista katua ylös ja toista alas päädyimme lopulta kaupungin modernimmalle puolelle, emmekä löytäneet matkallamme kuin Kotipizzan, jonka kuitenkin pätimme tälläkertaa ohitta. Lopulta astuimme täynnä olleen Vanhan Apteekin ovesta sisälle josta pienen odottelun jälkeen saimme pöydän ja tilasimme kaksi kanaa ja yhdet etanat. Noihin ihaniin valkosipulietanoihin Tulikki ei koskenut, mutta minulle ne kyllä maittoivat.Pitkään saimme täällä ruokaamme odottaa, joten tuo ruokailu menikin sitten pikaruokalan tahtiin, sillä junalla on aikataulunsa ja sinnehän meidänkin oli hyvissä ajoin palatava mikäli mielemme halajaa kotiin Keravalle.
Paluumatka sujui tuossa tunnissa unelijaissa merkeissä, sillä tienoon oli peittänyt pimeys, joten ulos ei juurikaan näkynyt ja maisemat vaihtuivat siis meidän niitä näkemättä. http://www.porvoonmuseorautatie.fi/
