Harrituuli

Laskiaistiistai.

2012-02-21T17:31:00.000+02:00

Leuto talvinen sää ja hienoinen lumisade sai meidät ulos mökistä. Tuulikki vietti aikaa hiihtäen, lumikenkäillen ja pulkkamäessä.
Minä puolestani linkosin traktorin kanssa Junttilantien. Tuulikki on usen sanonut, jonka varmasti olette häneltä itseltäänkin kuullut, että Harri ulkoilee kyllä jos vain alla pörisee moottori, joten teinpä sitten laskiaisen kunniaksi pienen lenkin moottorikelkalla :)

Kevättä jo odottelen, jotta pääsen taas tekemään lenkkejä skootterin kanssa, mutta ikkunasta kun katsoo, niin siihen menee vielä aikaa.

onko elämää laatikoiden keskellä?

2012-01-03T21:24:00.003+02:00

Ennenkuin jatkan, haluamme toivottaa Teille kaikille Oikein hyvää alkanutta vuotta 2012.

t&h&r

Joitakin vuosia sitten ajattelin, että muutto on työlästä puuhaa, joten enään en muuta minnekkään. Vaan kuinka sitä voi ihminen tietää minne elämä kuljettaa.

Jo vuosia on mielessä virinnyt ajatus kokeilla elämää maalla, mutta tuo työelämä ja työpaikka on noiden haaveiden toteutusta jarruttanut. Enään kun sitä estettä ei ole, on aika toteuttaa ensimmäinen monista vuosien varrella virinneistä haaveista.

Muitakin haaveita toki on, mutta niistä saatan kertoa kun ne puolestaan tulevat ajankohtaisiksi ja toteutettaviksi.

Nyt tämän elämänvaiheen muutoksen alkumetreillä voinkin kertoa, että elämää on näiden muuttolaatikoidenkin keskellä, eikä tätä muutosta kannata pilata hosumalla ja stressaamalla, eihän minulla enään ole kiirettä minnekkään..

-harri-

Kuvan elikko ei kuulu omaan maalaismaisemaani :)

ajankohtaista...

2011-12-23T21:50:00.002+02:00

Kerrankin ajattelin päivittää blogia ajankohtaisilla tiedoilla...

HYVÄÄ JA RAUHAISAA JOULUA TEILLE KAIKILLE !!!

Seuraavat ajankohtaiset ajatukset päivittää tuossa viikon kuluttua..

menneen ajan havinaa...

2011-12-18T10:47:00.007+02:00

Silloin joskus, sanoisimpa kauan sitten kulki rataverkossa ns. kiskobussi jonka kansa risti lättähatuksi. Silloin kun auto oli monelle vielä ylellisyyttä ja julkinen liikenne välttämättömyys. Silloin tuo lättähattu kuljetti nuorta miestä minne sitten hän olikin matkalla, tosin päivittäistä tai edes viikottaista tuo kulkeminen ei ollut.
Tuolloin sain tutustua tuohon upeaan ja moderniin kulkuvälineeseen.

Nyt palasimme tuohon tunnelmaan, sillä lauantaina kulki tuo nostalginen kulkuneuvo Keravan ja Porvoon välisen matkan. Kuten aikanaan, ei nytkään tuolle matkalle kannattanut lähteä kiireellä, sillä kyseessähän ei ollut sen enempää Bendolino kuin Allegrokaan, vaan tuo lättähattu taittoi tuon matkan tunnissa joten aikaa palata ajatuksissaan menneeseen oli.
Aikanaan kuitenkin Porvoon rautatieasemalle saavuttiin. Harmi vain, sää ei meitä suosinnut vaan taivaalta putoili päälemme joulukuun räntää.

Ajatuksemme oli tuon Porvoossaolomme aikana pipahtaa Pizzalla vanhassa kaupungissa, vaan kun kuljimme toista katua ylös ja toista alas päädyimme lopulta kaupungin modernimmalle puolelle, emmekä löytäneet matkallamme kuin Kotipizzan, jonka kuitenkin pätimme tälläkertaa ohitta. Lopulta astuimme täynnä olleen Vanhan Apteekin ovesta sisälle josta pienen odottelun jälkeen saimme pöydän ja tilasimme kaksi kanaa ja yhdet etanat. Noihin ihaniin valkosipulietanoihin Tulikki ei koskenut, mutta minulle ne kyllä maittoivat.

Pitkään saimme täällä ruokaamme odottaa, joten tuo ruokailu menikin sitten pikaruokalan tahtiin, sillä junalla on aikataulunsa ja sinnehän meidänkin oli hyvissä ajoin palatava mikäli mielemme halajaa kotiin Keravalle.

Paluumatka sujui tuossa tunnissa unelijaissa merkeissä, sillä tienoon oli peittänyt pimeys, joten ulos ei juurikaan näkynyt ja maisemat vaihtuivat siis meidän niitä näkemättä. http://www.porvoonmuseorautatie.fi/

ajatuksia ilman ajatusta...

2011-11-13T20:40:00.003+02:00

Niin, talvi tekee tuloaan, sillä joinakin öinä on mittarin lukemat laskeneet jo pakkasen puolelle. Päivisin vielä ollaan onneksi kuitenkin lämpöasteiden puolella.

Aikaa olemme taas siirtyneet viettämään Keski-Suomeen mökille.
Luonto näyttää harmaan kalpealta, sillä puut ovat pudottaneet lehtensä ja päivän valoisa aika jää enään keskipäivän molemmille puolille. Vielä se päivä tästäkin lyhenee.
Uimasäitä onneksi vielä riittää, sillä aamu-uinnilla veden lämpö oli korkeampi kuin ilman eikä jäistäkään vielä ole tietoa.Tänään kävimme isänpäivälounaalla Tuulikin vanhempien kanssa, käytiin oikein seurakuntatalolla karjalanpaistilla..
Mikähän tuossa vanhenemisessa vie ihmiseltä ne nuoruuden periaatteet, sillä karjalanpaisti ei kuulunut missään muodossa ruokavaliooni, mutta tänään se maistui jopa hyvältä kera perunan ja lanttulaatikon.
Vaikka Tuulikille en olekkaan isä, sain häneltä kuitenkin isänpäivälahjaksi raaputettavia arpoja.. ja yllätys yllätys, niistä tuli myös voitto!! Harvoin tuo onnetar minua edes huomaa, mutta ehkä näin isänpäivän johdosta se tuon voiton minulle soi :)

Saa nähdä, tai huomenahan se nähdään, sillä kaupungilla paikalliset juttelivat, että huomena saattaisi tulla jo lunta.. omasta puolestani sillä ei ole kiirettä, sillä ehtii siihen kylläsyä monta kertaa ennen kevättä ja muuttolintujen paluuta.
Traktoriinkin on vielä ketjut asentamatta, eikä ilman niitä sillä lumitöihin pääse. Vaan eipä tuo ensilumi, jos sitä siis huomena olisi tulossa ainakaan maahan vielä jää, sillä lämminhän tuo maa vielä on..

Tässäpä noita ajatuksettomia ajatuksia tuli. Laitan tuohon vierelle vielä kuvan jolla ei ole tämän tekstin kanssa mitään tekemistä. Voithan kuitenkin arvailla ketä kuva esittää ja mistä tuo kuva on otettu?
Pelkkä paikkakunta tai kaupunkikin riittää.
Palkintoja tiedost ei jaeta, mutta tietämisestä saat varmaankin hyvän mielen.
terv. Harri

Kukkaloistoa...

2011-11-08T20:30:00.000+02:00

Lämmin lienee syksy ollut kun ledessä kerrotaan vadelmien kukkineen. Kuvaa kukista en ole saannut kun itse niitä en ole nähnyt, mutta olohuoneen ikkunalla oleva orkidea ryhtyi kukkimaan vaikka ihan äskettäin se edeliset kukkansa tiputti.

Talvi lähestyy..

2011-10-30T15:39:00.001+02:00

Taas on tullut aika jolloin puutarhakalusteet viedään sisälle ja suihkulähteet tyhjennetään, pihat haravoidaan, puut ja pensaat leikataan, vedet suljetaan ja sähköt katkaistaan..

Vuorossa oli Paiden mökin talvikuntoon saattaminen...

Nyt siis odottelemme talvea, toivottavasti ei yhtä lumista kuin edellistalvi.

Syksyn nautintoja...

2011-10-17T12:45:00.000+03:00

Niin, jos syksystä joitain nautintoja löytyy, niin yksi niistä on tuo kylpytynnyri.

Toki syksyssä on myös muita nautittavia puolia, mutta niistä olen kertonut jo aikaisemmin.
Illalla kun kuu nousi vastarannan puiden latvojen takaa ja tuhannet tähdet valaisivat taivaankantta, oli nautinto istua lämpöisessä vedessä kaulaansa myöten ja katsella noita pimenevän illan valopilkkuja...

Kuva tuossa vieressä on otettu tynnyrin lämmitysvaiheessa, sillä kännykän kameralla on hieman haastavaa ottaa kuvia pimeällä :)

Kainuunmeren rannalla

2011-10-08T13:07:00.002+03:00

Pilvinen joskin poutainen lauantaipäivä Kainuunmeren rannalla.
Eilinen ajoittain jopa myrskyinen tuuli on laantunut ja sadekkin, jota tosin oli vain ajoittaista on lakannut.
Tämä Ruununhelmi, jossa olemme ensimmäistä ketaa, on viihtyisä paikka ja ulkoilumaastot mäntykankaineen ovat kerrassaan vertaansa vailla.. :)

Niin ja kohtahan on täydenkuun aikakin, joten sitä odotellessa...

syksyn odotusta

2011-10-06T20:48:00.002+03:00

Hiljaiseloa on vietetty mökillä, kotona ja Malmössäkin piipahdettu.

Kamera ja muistikortti kun on mualla, niin laitan vaikka kuvan kännykästä, kuvan joka on otettu
.Rundāle Palacesta (Latvian Versailes) http://www.panoramio.com/photo/54744564

syksyn ruskaretki...

2011-09-01T11:26:00.004+03:00

Tämänkertainen syksyn ruskaretki tehtiin hyvissä ajoin ennen ruska, sillä jotenkin se sopi aikatauluun näin elokuun puolelle.

Toki näimme hienoisen lampareen maaruskaakin, mutta muutamaa punertavaa puuta lukuunottamata kesä oli edelleen voimissaan. Sateita siellä ei juurikan paikallisten kertoman mukaan ole ollut ja sen havaitsi myös kohtuullisen laimeana sienisatona.

Leiripaikka lähellä Sevettijärveä

Sevettijärvellä poikkesimme munkkikahvilla. On joskus mukava istua sikäläisissä pienissä ja usein kylän ainoissa kahvilassa joka usein on samalla myös A-oikeuden omaava anniskeluravintola. Lappalaisukoilla on ilmeisesti runsaasti aikaa noiden palvelujen käyttöön, sillä tuntuu tuo olut ja jallu heille arkenakin maittavan. Tosin tämä sama ilmiö on havaittavissa myös kehä kolmosenkin tuntumassa :)

Kruunun statiooni, leipomo, kellari ja päärakennus

Jo muutaman vuoden olemme suunniteleet retkeä Ivalojoen kultalan Kruunun stationille ja nyt se on tehty, eikä turhaan. Opaskilven mukaan sinne oli Pahaojan parkkipaikalta 12 km ja niin kai se sitten olikin, mutta aikaa meiltä tuohon matkaan kului mennessä selaiset lähes kuusi tuntia ja paluuseen tunnin veran enemmän.
Yö teltassa sujui kohtuu vaivattomasti, joskin se lienee enemmän nuorten touhuja, vaan aamuun kuitenkin päästiin..

Jalavan kaupalla

Kallioniemi ja vonkamies

Niin ja paluumatkalla piipahdimme Taivalkoskella Jalavan kaupassa ja hautausmaalla, sekä tietysti Kallioniemessä, nämä paikat varmasti tuntee hän joka on lukenut Päätaloa.. :)

Inari ja erämaakirkko

2011-08-24T20:35:00.002+03:00

Pieppajärven erämaakirkko sijaitsee lähellä Inaria. Autolla sinne ei pääse, ja kävelytaivalta sinne kertyy oppaan mukaan 4.5 km.
Tuota matkaa hieman epäilen, sillä mennessä sinne kului aikaa kaksi tuntia, joskin Tuulikin piti matkalla pysähtyä jokaisen tuntemansa sienen luona, mutta paluumatkan teimmekin jo 1,5 tunnissa.
Polku sinne on tosin kivinen ja hidaskulkuinen, mutta tervein jaloin kuitenkin kuljettavissa.
Tarinan mukan siellä on vieraillut useita tunnettuja ihmisiä, ehkä heistä nimekkäin Elias Lönrot. Tosin tuolloin ei nykyistä erämaakirkkoa vielä ollut, mutta 1800-luvun kirkko sijaitsi sillöin lähes samassa kohdassa nykyisen kanssa. Vanha rakennus lahosi aikanaan koska sen kuntoon ei vuosikymmeniin kiinnitetty minkäänlaista huomiota, eikä se enään ollut siinä käytössä johon se aikanaan rakennettiin...

maanpuolustuspäivät takana ja suunta kohti...

2011-08-22T08:45:00.000+03:00

Niin, viikonloppu Viitasaarella on vietetty sotilasvalan ja maanpuolustuspäivien merkeissä ja on aika suunnata kohti uusia haasteita.

Keski-Suomen Maanpuolustuspäivät ( pe-la ) pidettiin tänävuona Viitasaarella, joten koska paikan päällä oltiin tutustuimme myös tähän juhlaan. Perjantaina tutustuimme armeijan kalustoon ja illalla kävimme kuuntelemassa Pohjanmaan prikaatin soittokuntaa sekä tällä kertaa heidän solistiaan toimineen Milana Misicin upeaan ääneen sekä nostalgisia muistoja herättäneisiin kappaleihinsa, jotka aikanaan esitti hänen Äitinsä Laila Kinnunen...

Vaan nyt on aika suunnata auto kohti pohjoista ja kukaties aina Ivalon kultalaan johtavan polun päähän parkkipaikalle, vaan palataan siihen sitten myöhemmin kunhan tiedämme minne saakkaa mielenkinto ajamista kohtaan riitää.. :)

Karoliinan portaat ja Teukan saha..

2011-08-07T14:40:00.003+03:00

Pyhäpäivän ympäristöretki.

Karoliina Raatikainen oli kuppari ja kansanparantaja. Hän asui perheineen 1890 –luvulla pienessä savupirtissä Etelälahden takana. Karoliinan portaiksi kutsutaan Itävuoren seinämässä kohtaa jostä Karoliina kapusi tuvalleen.

Toinen kohde joka sattui matkan varrelle oli Teukan saha. Hänestä ei liene tarpeen enempää kirjoittaa, sillä kaikki lehtiä lukenee ovat varmasti hänen edesottamuksistaan tietoisia..

Niin ja samalla retkellämme piipahdimme myös Kymönkoskella taidenäyttelyssä ihastelemassa veistoksia ja maalauksia..
Joten taas yksi pyhäpäivä tuli vietettyä hyödyllisesti itseään kehittäen ja tietoja kartuttaen.

nyt sataa...

2011-07-24T14:38:00.002+03:00

Se lienee sitten kesä, tai johan sitä on helteistä nautittu, joten lienee aika pidellä sadetta.

Linnut on hiljenneet, mutta ukkonen kyllä jyrisee ja salamat välkkyy.. Roni ei moisesta ääntelystä pidä..

Venekin piti illalla kastaa oikein kuohujuomalla, mutta sade esti tuon juhlavan tilaisuutemme. Katsotaan miten illalla ilmat sallii jospa silloin sen voisi suorittaa.
Vene sai muuten nimekseen TAIGA 1

Kulttuurinnälkää lieventämässä

2011-07-21T17:42:00.003+03:00

Kerrotaan, että kesä on tapahtumien aikaa..

Niinpä meilläkin on ollut tapana osallistua erilaisiin kulttuuritapahtumiin mahdollisuuksien mukaan. Käytyämme jo Viitasaaren kesäteatterissa, suuntasimme matkan kohti Viroa ja Saarenmaan oopperapäiviä.
Ensin muutama päivä Paidessa jossa varustimme hepokattimme, joksi matkan aikana nimesimme Vanettemme sen erinomaisten :) ajo-ominaisuuksien vuoksi, tai paremmin voitaneen sanoa sen jäykän jousituksen vuoksi, sillä sen kyydissä väsyi pian niin selkä kuin takapuolikin..

Niin, no maanantai aamuna lähdimme matkaan kohti Saarenmaata. Jonkin käsittämättömän eksymisen vuoksi matka tuntui todella pitkältä, sillä Vanette ei ollut hiekkateillä mitään valioluokaa.
Aikanaan saavuimme Saarenmaalle josta suuntasimme ensin Piipelehen leirintäalueelle. Alue oli lähes täynnä, joten käänntyimme portilta ja jatkoimme kohti Sääreä. Ennen salmea pysähdyimmekin Järva talun pihatielle ja sen palveluiden pariin.

Paidessa olimme varusteneet Vaneten retkeilykuntoon, laittamalla sinne tarpeelliset nukkumapaikat ja muut tarvittavat varusteet, tosin keittiö, vessa ja muut sen kaltaiset siitä puuttui, mutta patjat ja makuupussit siinä kyllä oli.
Kun seuraavaksi yöksi varaamamme mökki oli vapaana, majoituimme siihen, mutta Roni valitsi mielummin yösijakseen auton.
Tiistaipäivän vietimme rannalla ja tutustuen Säären majakkaan ja sen ympäristöön. Iltapäivällä suuntasimme kohti Kuresaarta ja Piispanlinnaa jossa klo 20 alkoi Haaremirööv Ooppera (Ryöstö Seraljista). Onneksi saavuimme sinne hyvissä ajoin, sillä ennen esitystä oli ravintolassa tarjolla niin syötävää kuin juotavaakin, joten saimme noille 40 euroa maksaneile lipuillemme vastinetta muutenkin kuin vain Oopperaesityksen verran.
En tiedä mitä oli mestari Mozart oopperaa säveltäessä ajatellut, sillä juoni itsessään eteni sangen hitaasti, eikä musiikissakaan ollut sitä hänelle ominaista "ilotulitusta"
Orkesteri ja solistit olivat kuitenkin se kantava voima joka sai aistit pysymään virkeinä, joskaan saksankielestä, jolla teos esitettiin en ymmärtänyt mitään :)
-harri-

Sonniyhistyksen iltamat

2011-07-03T10:52:00.001+03:00

Illalla ne sitten oli, Suovanlahden ehkä yksi merkittävimistä kulttuuritapahtumista Sonniyhdistyksen iltamat. Toinen lienee kuun puolivälissä pidettävät Traktorijatsit.

Perinteinen oli ohjelma avajaissanoineen, runoineen ja lopuksi tunti tanssia.

Aina kuitenkin kaikesta voi oppia, sillä nyt lopulta ymmärsin mikä ero on sonnilla ja härällä. On Tuulikki sitä minulle kyllä yrittänyt kertoa, mutta jostain syystä ei ole mennyt perille.
Illan luennoitsija kertoi, että Espanjassa härkätaisteluissa käytetään soneja, sillä on todennäköistä, että härkä tuskin olisi kiinnostunut juoksemaan areenalla vaan viettäisi mielummin aikaa maaten varjossa, toisin kuin soni.

Suovanlahden maamiesseuran talo

Heinäkuun helteet

2011-07-02T14:37:00.003+03:00

Vielä en osaa sanoa noista heinäkuun helteistä, mutta alku ainakin näyttää lupaavalta.

Ennen puoltapäivää tutkimme netistä säätiedotusta, eikä tänne niiden tietojen mukaan ukkosta luvatu, joten suuntasimme veneen Keiteleelle ja keulan kohti Viitasaarta.

Tänään torilla vietettiin Wilman markkinoita, joten sinne väen tungokseen piti meidänkin kulkumme suunnata paahtavassa helteessä.

Väkeä siellä olikin runsaasti, vaan tuo helle ja seisova tyyni ilma ei meitä siellä kovin pitkään pidelyt, ja tuo vilpoisa järvimatka takaisin mökille tuntui suorastaan houkuttelevalta, joten kauppaan ja takaisin veneelle.
Kuten niin usein ennekin oli ABC:n venetankkauspaikka saannut jälleen toimintahäiriön, joten lähdimme takaisin niillä bensoilla jotka tankissa vielä oli.
Tuon 17 km matkan teimme myös takaisin tyynessä ja sopivan vilpoisessa säässä. Kun pääsimme mökkirantaan ja purkasimme veneestä kauppakassit, nousi pohjoisen suunnalta kova tuuli ja jo kuului kaukaista ukkosen jyrinää..
Niin ja tuo bensa joka tankissa vielä oli, riitti hyvin paluumatkaan. Tosin meillä oli myös varatankki, joten järvelle ainakaan polttoaineen loppumisen takia emme olisi jäänneet.
-------------------------
Niin, ja ilalla on vuorossa Suovanlahen Sonniyhistyksen iltamat, mutta niihin palataat sitten tuonempana.

Kesäkuun helteinen päivä

2011-06-29T19:57:00.001+03:00

Eilen teimme veneretken Viitasaarelle peilityyntä järvenpintaa rikkoen. Tänään tuo Keitele oli hieman kuoppaisempi, joten vauhtia oli takaisin tullessa hiljennettävä vasta-aallokon takia.Vene tosin ei hyppimisestä paljoakaan piitannut, vaan kun nuo istumalihakset pehmittyivät jokaisen aallon kohdalla :)

Kuva eiliseltä veneretkeltä

Uuteen nousuun :)

2011-06-27T17:17:00.004+03:00

Nyt kun takana on juhannus ja edessä muut kesän juhlat, niin lienee aika palata tämän blogin pariin.

Kiitos ystäville hienostan yhteisestä juhannuksesta, lanttulaatikon, kinkun ja muiden jouluruokien parissa, sekä seurasta kalapaikoille, joskin tuo saalis jäi hieman laihaksi. Tärkeintä kuitenkin lienee, että nautimme kesäisestä luonnosta ja välkehtivistä Keiteleen aalloista..

Kiitos myös Teille muille niistä useista hauskoista tekstiviestiterveisistä joita juhanuksena vastaanottaa saimme

Myllyjoki maanantaina 27.6.

Vielä kun harkinnassa on tulevat kohteet kaukomailla, keskitytään siis Suomen suveen ja mahdollisesti hieman myös eteläisen naapurin Viron kesään.

Vaan noihin kokemuksiin voinemme varmaan palata tuonnempana, sillä aika näyttää mitä tuo tullessaan tämä uusi nousu :)

Jälleen kotona, takana pitkä matka ja edessä uuden kohteen harkinta...

2011-03-29T19:37:00.010+03:00

Esitteessä lukee.. "tämän pidemmälle et Suomesta voi matkustaa"
Uskon, sillä muutama vuorokausi tuohon matkaan kului:
Christchurch - Auckland hieman yli 1tunti.
Muutama tunti odottelua.
Auckland - Singapore hieman yli 10 tuntia.
Singaporen kentällä odotelua 7 tuntia.
Singapore - Kööpenhamina noin 13 tuntia.
Kööpenhaminan kentällä odottelua 4 tuntia.
Kööpenhamina - Helsinki tunti 20 minuuttia.. ja kotona.

Kuten tiedetään, koneessa voi vain torkahtaa, joten univelkaa tuo matka aiheutti :)

Nyt olemme kuitenkin jälleen kotona ja on aika suunnitella uutta kohdetta. Nyt kuitenkin paljon lähempää, vaan palataan siihen kun tuo ajatus on hieman edistynyt..

Christchurch

2011-03-26T10:06:00.007+02:00

Tänne sitten tultiin sitä pitkää ja tasaista suoraa. Muutamassa paikassa aikaisemmin nähtiin kenkiä laitetun aidalle roikkumaan tien varressa, syy ei selvinnyt. Omista lenkkareistakin oli aika luopua, kun matka näin oli lopuillaan. Laitettiin sitten nekin aidalle tienvarteen...
Christchurch olikin sitten tavallisen iso kaupunki. City centeriä aikamme etsittiin, kunnes huomattiin, että sinne ei pääse. Sotilaat ja panssarivaunut vartioivat joka paikassa, aidan läpi vain ihmiset katselivat sortuneita taloja. Kaupat ja kahvilat oli suljettu. Vähän syrjemmällä oli tavaratalo auki, josta löytyi myös kahvio ja saimme etsimämme leivoskahvit.

Ajeltiin siitä sitten lentokentän suuntaan leirintäaluetta etsimään. Spencerin puistosta sellainen löytyikin. Merikin oli kävelymatkan päässä. Kahlailtiin matalassa vedessä silkinhienolla hietikolla lämpimässä tuulessa. Kun oltiin lähdössä pois, tuli hääpari rannalle kuvattavaksi. Upea ranta, harmi vain, kun tultiin eri kautta pois mistä mentiin, nähtiin rannalla kyltti, joka varoitti koskemasta veteen tai syömästä mitään siitä pyydettyä seafishiä! Liehuihan siellä rannalla musta lippu, mutta eipä ymmärretty. Missä maailmassa puhdasta luontoa kohta enää on...
Taivas on ainakin upeita tähtiä täynnä!

Perjantai

2011-03-25T09:34:00.004+02:00

Queeenstown jäi näkemättä.. harmi. Syy siihen oli Harrissa, sillä hän ei uskaltanut enää aikapulan takia jatkaa sinne.
Matka länsirannikkoa etelään oli vuoristoa ja eteneminen hidasta. Meillä ei ollut tietoa itärannikon tiestöstä, joten varmuudeksi käänsimme suunan takaisin kohti pohjoista. (auton luovutus sunnuntaina ja paluulennot maantaina)
Harmi, sillä matkalla huomasimme, että itäpuoli oli puduttavaa tasankoa ja eteneminen siellä oli nopeampaa.
No ehkä sitten joskus toiste :)

Niin ja vielä..
Matkalla pysähdyimme merenrannalle katsomaan pingviinejä jossa niiden kerrottiin oleskelevan, mutta lienevät lähteneen merelle kun niitä emme nähneet.

Kiwiä ja jäätiköitä

2011-03-24T07:53:00.008+02:00

Kiwi on Uuden Seelannin tunnuslintu. Koska se on pimeällä liikkuva ja lentokyvytön, on sen näkeminen luonnossa lähes mahdotonta. Varoituksia liikennemerkein niistä on, mutta monen muun pienen eläimen tapaan, emme niitä ole onneksi nähneet autojen alle jääneenä.

Eilen matkallamme pysähdyimme pieneen viehättävään kaupunkiin nimeltä Hokitika. Siellä oli Kiwi terraario, vai miksi sitä sitten lieneekin nimitettävä. Joka tapauksessa täällä hämärässä lasin takana näimme tuon kanan kokoisen linnun jolla ei ole siipiä eikä pyrstöä, mutta pitkällä nokallaan se kaivoi maasta ruokansa.
Rotoruan jälkeen yksi odotetuimpia kohteitamme oli Franz Josefin jäätikkö.
Illalla saavuimme paikkakunnalle (Franz Josef) ja iloksemme löysimme pienen karavanparkin aivan kylän keskustasta. Yleensä täällä leirintäalueet sijaitsevat keskustojen ulkopuolella, joten matkailuautolla ei tule enään lähdettyä alueelta, mutta nyt siis olimme keskustassa ja pääsimme illalla tutustumaan ympäristöön.
Aamulla oli ensimmäinen kohteemme tuo jäätikkö. Ajomatka sinne ei ollut pitkä, mutta parkkipaikalta saimme kävellä jäätikön reunalle lähes 1,5 tuntia. Kannatti, vaikka itse jäätikölle meitä ei päästetykkään, sillä sinne pääsivät vain opastetulla kierroksella olleet.
Lienee tuo ilmaston lämpeneminen jo vanha juttu, sillä opastetaulun kartan mukaan alue on ollut paljon suurempi 1930 -luvulla. Tuo alue, jota nyt kävelimme varmaan 40 minuuttia oli silloin usean metrin paksuisen jään peitämä.

Kirjoitamme tätä torstai iltana Wanakan leirintäalueella, ja huomena olisi tarkoitus vielä piipahtaa Queenstownissa, jonka jälkeen alkaa matka kohti Christchurchia, johon auto pitäisi palauttaa sunnuntain aikana. Maanantaina olisi vuorossa vuorokauden kestävä kotimatka.

Eteläsaari

2011-03-21T06:49:00.003+02:00

Wellingtonista lähdettiin myöhään iltapäivällä, joten oli jo ilta ja pimeää, kun pääsimme Pictoniin. Laivamatka kesti jotain kolme ja puoli tuntia. Satamassakin oli vain sen verran valoja, kuin välttämättä oli tarpeen. Täysikuun valossa suuntasimme taas tielle toivoen löytävämme jostakin paikan, missä viettää yö. Leirintäalueet olivat jo kiinni, joten lopulta kun löysimme tien varresta levähdyspaikan, jäimme siihen. Joku toinenkin sinne oli jo leiriytynyt. Juuri, kun olimme nukahtamassa, kuului ulkoa jotain melua. Kurkittiin tietysti ikkunasta, ja parkkipaikalla talsi kuusi, seitsemän upeaa hevosta! Kuljetusauto oli parkkeerattu tien viereen, ja hevosia ilmeisesti juotettiin ja ulkoilutettiin pitkän kuljetuksen aikana. Aamulla olivat häipyneet, vain lantakasa ja haju olivat jäljellä. Aamukahvit keitettyämme suuntasimme Kaikouraa kohti. Merimaisemat olivat upeita. Jossakin pysähdyttiin rannalle kaskelotteja bongailemaan. Merelle tuijoteltiin, mutta ei siellä mitään näkynyt. Jompikumpi tuli vilkaisseeksi taakseen rannalle, ja siellähän yksi hylje oli! Kun otettiin kuvia, se oikein poseerasi meille, käänteli ja ojenteli päätään. Jonkin matkaa ajettuamme niitä sitten olikin rantakallioilla lekottelemassa kymmenittäin!
Päivä oli pilvinen, aavistuksen koleakin. Rannalta ajoimme sisämäähan, Hamner Springsiin, jossa mainosten mukaan pitäisi olla kuumien lähteiden kylpylä. Palataan siihen huomenna.

Welligton

2011-03-18T05:23:00.002+02:00

Aamu Wanganuissa valkeni pilvisenä ja harmaana. Yöllä satoi hieman vettä, joten nurmikko alueella kasteli kengät.
Maisema tällä matkalla oli poikkeuksellisesti pääosin tasaista, sillä pohjoisempana tiet kulkivat vuoristossa joten ratinkääntöä riitti toisin kuin tänään.
Useita pieniä kyliä, vai luetaanko nuo täällä kaupungeiksi, oli matkalla runsaasti, mutta toisin kuin esim, Euroopassa täällä noiden kylien väli on pitkä.

Puolenpäivän jälkeen saavuimme Welligtonin satamaan josta kohtalaisen vaivattomasti löysimme rakennuksen josta saimme varattua laivapaikat meille ja matkailuautolle. Tosin tuon paikan saimme vasta sunnuntai illalle, mutta nythän meillä on aikaa tutustua koko huominen päivä Welligtoniin ja sen nähtävyyksiin.

Wanganui

2011-03-17T08:11:00.002+02:00

Taupon kylpylän ja lämpimien lähteiden jälkeen matka jatkui. Maisemat muuttuivat vuoristoisimmaksi, parissa hiihtokeskuskuksessakin käytiin, tosin lunta niissä ei tähän aikaan ollut...
Paluumatkalla tehtiin pieniä kävelyjä luontoon katsomaan koskia, yhdellä niistä löytyivät upeat pitkospuut. Lenkki oli sen verran haastava portaineen, että illalla olimme molemmat tosi uupuneita. Vanhuus? Ohut ilma korkealla?

Autolle ja ajamaan. Illan tullessa löytyi pieni vaatimaton kämppäri tien varresta. Kaikki tarpeellinen oli ja sopuhintaan. Ruokalistalla oli makkarasoppaa paikallisista tarvikkeista, ihan hyvää. Yö oli kaunis, taivas tähtiä täynnä ja kuu puolillaan. Aamulla sitten jatkoimme Wanganuihin, jossa oli tarkoitus tehdä jokiristeily höyrylaivalla. Aikamme etsittyämme risteilytoimisto löytyi, ostettiin liput ja käytiin kaupassa. Reissu oli ihan mukava, tunti jokea pitkin ja toinen takaisin. Leirintäalueelle yöksi. Huomenna Wellingtoniin ja Eteläsaarelle?

Taupo

2011-03-15T03:28:00.004+02:00

Tänään on ollut ensimmäinen luppopäivä, sillä jo eilen ajattelimme, että vietämme ensimmäisen vapaapäivän jolloin emme siirrä autoa mihinkään.
Aamulla taivas oli pilvessä, mutta ei satanut joten päätimme toteuttaa suunnitelman. Aamulla pestiin pyykit, kun aikaa oli ja leirintäalueilla täällä on poikkeuksetta pesulat koneineen.
Alueella on kuumien lähteiden kylpylä, jonne siis suuntasimme päivän viettoon. Ihohan siellä paloi taas toiselta meistä, toinen oli varautunut 50 suojakertoimen aurinkovoiteella ja selvisi vahingoitta. Oli porealtaita joka lähtöön, isoja ja pieniä, vesiliukumäki sun muuta.

--------
Tuo kirjoittaminen blogiin on täällä hieman haastavampaa kuin kotona tai Singaporessa, sillä täällä ei ole ilmaisia nettiyhteyksiä, vaikka joka paikassa lukee free internet, mutta kun sinne menee, niin pyydetään käyttäjätynnusta ja salasana..
Maksamalla niihin sitten pääsee, valisemalla kuinka pitkäsksi ajaksi sen haluaa, ja kuinka monta gikaa niillä siirtää dataa, eli kuvien siirto vaatisi jo ainakin viikon yhteyden, joka tosin katkeaa kun olet siirtänyt riitävän määrän kuvia :(

Uusi-Seelanti

2011-03-14T07:10:00.010+02:00

Lopulta pääsimme netin ulottuville, joten on aika päivittää blogi ja Picasa..

Aucklandiin tultiin taas yölennon jälkeen väsyneinä. Taksilla hotelliin keskustaan Waterfrontiin, jossa yksi päivä, ja taas taksilla takaisin lentokentän kupeeseen autovuokraamoon. Eikä ihan halpaa ajelua.
Auclandista sen verran, että kaunis ja suuri kaupunki. Mietittiin, miten tutustua paikkaan lyhyesti ja päätettiin lähteä risteilylle, satamassa kun oltiin. Puolitoista tuntia merellä, ja nahka paloi rakoille kalpeanaamoilta…
Hotellin sijainti oli hyvä, mutta palvelu jotenkin tuntui tökkivän Singaporen ylitsevuotavan ystävällisyyden jälkeen.
Auton vuokraaminen onnistui ihan hyvin, kun kaikki oli maksettu etukäteen. Aikaa se vei, kun jonossa oli monta muuta matkalle lähtijää, yleensä jo aikuisia pariskuntia.
Suuntasimme taas kerran Aucklandiin ja sieltä pohjoiseen. Ensimmäinen leiripaikka oli Whangarei, sieltä jatkoimme edelleen pohjoiseen Whatuwhiwhiin. Piti olla ranta, jossa saattaisi nähdä delfiinejä, mutta eipä näkynyt. Maisemat olivat kyllä upeita. Niemi oli kierretty ja suunta taas Auclandia kohti. Maksullista moottoritien pätkää vältelläksemme poikkesimme motarilta Puhoin kylässä. Siellä oli sievä kirkko, kuin sarjasta Pieni talo preerialla. Kävin sitä katsomassa, kirjoitin nimeni vieraskirjaan ja jätin pari kolikkoa kirstuun kiitokseksi. Liekö ollut liian vähän, kun matkaa jatkaessamme jouduimme tosi pienille kyläteille, melkein kuin karjapoluille. Onneksi auto ja kuljettaja jaksoivat ja päästiin ihmisten ilmoille Helensvillessä. Siitä sitten Aucklandin ohi ja alaspäin. Illan lähestyessä alettiin katsella kämppäriä, ja löytyihän se keskeltä peltoa. Eikä mikä tahansa alue, vaan siellä oli kuuma lähde! Mukavaa oli rentoutua lämpimässä mineraalikylvyssä illan pimetessä tähtitaivaan alla. Minun piti tietysti päästä sinne aamullakin, Harrille riitti yksi kerta. Paikan nimi oli Miranda Hot Springs.
Aamulla sitten suuntasimme kohti Coromandelin niemimaata, vaelluspolut haaveena. Yön yli pääsimme kauniilla leirintäalueella Coromandelin kaupungin lähellä. Metsäänkin jo päästiin ja nähtiin 50 m korkea kauripuu, jonka ympärysmitta oli 7 m. Kalastajaveneitä oli hauska katsella, ilmeisesti paikallisten suosima viikonlopun viettopaikka

Minun kahlaillessani meressä Harri suunnitteli päivän ohjelman. Lähdimme sisämahaan päin, missä olisi kiipeilyä Castle Rockille. Käveltyämme ensin yhä ylöspäin nousevaa soratietä n. 3km, jatkui matka pientä polkua ylemmäs ja ylemmäs. Hatunlierin alta en nähnyt polun poikki olevaa puuta, vaan löin pääni siihen, kimposin takaisinpäin ja suoraan kivikkoon! Seurauksena verta vuotava haava kyynärpäässä ja lukuisat mustelmat. Mitäs pienistä, matka jatkui. Vaikein ja haastavin polku, mitä ikinä on kuljettu, mutta lähes perille päästiin. Tai Harri jaksoi vielä viimeisetkin kiviset metrit, minä luovutin… Alaskin tultiin aikanaan, vaikka jalat jo vapisi väsymyksestä, kuraisena, hikisenä ja verisenä. Harvoin on soratien kävely tuntunut niinkin hyvältä, kuin loppumatka autolle!
Siinä sitten keiteltiin kahvit autolla ja pesin kuran ja veren pois läheisessä purossa. Matka jatkui, ja hetken kuluttua juoksi sikalauma edessämme tien poikki. Pakko oli pysähtyä katsomaan ja kuvaamaan, sen verran suloisia mustia ja kirjavia pikkupossuja vilisti ympäriinsä. Possuja syöttävä farmari toi vielä yhden syliini kuvattavaksi. Syö siinä sikaa sitten!
Seuraava näkymä oli komea putous, jonka alla paikalliset nuoret kirmailivat. Nimi jo lienee unohtunut.
Päivän matka päättyi Hot Water Beachille, jossa tosi isot aallot kohisivat. Tsunamistakin olivat varoitelleet tekstarit kotoa, Japanissa oli ollut maanjäristys. Eipä osattu pelätä sen enempää. Kauempana rannalla näkyi iso joukko ihmisiä, joten mentiin katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Kaikenkokoiset, ikäiset ja väriset ihmiset kaivoivat hiekkaan kuoppia kenttälapioilla, hiekkalapioilla, puutarhalapioilla ja millä vain aseella. Ja vesi, joka tuli hiekan alta, oli kuumaa!

Yövyimme läheisellä kämppärillä tarkoituksena olla siellä seuraavakin päivä ja palata rannalle. Mutta aamulla satoi sen verran rankasti, että katsoimme parhaaksi jatkaa matkaa Rotorualle. Tiekin oli vaihteeksi melko hyvää, jopa paikoin lähes suoraa. Yleensä täällä on ajeltu lähes neulansilmämutkia merenrantaa hipoen tai serpentiiniteitä vuoren rinnettä ylös ja alas.
Rotorualla löysimme kämppärin, jossa oli kuumia altaita, missä rentoutua. Mutakuoppakin pulppuili yhdessä alueen kulmassa.

Singapore

2011-03-04T11:39:00.001+02:00

Singapore ja hotelli Link
Tiistai aamuna herätys kotona klo 5.00 ja aamukahvin jälkeen matka kohti lentokenttää. Nyt kello on täällä kymmenen paikkeilla aamulla, enkä yhtään ole saanut matkalla unta. Koneessa yritin nukkua, mutta yritykseksi tilanpuutteen vuoksi jäi. Tuulikki lienee hieman nukahtanut jossain vaiheessa kun sai jalat viereiselle tyhjälle penkille.

No joka tapauksessa tälle välietapille olemme päässeet, kentällä maleksimme jonkin aikaa kun kone laskeutui hieman jälkeen aamukuuden ja hotellihuone oli luvattu klo 14 jälkeen. Noin tunnin respassa odottelun jälkeen kuitenkin saimme huoneen. Huone on siisti, mutta melko pieni. Ilmastointi ainakin toimii, on suorastaan kylmä! Laite pois päältä ja hetkeksi levolle.

Ilma täällä on kostean lämmin, 26-30 välillä, ohut pilvi peittää taivasta kuten se taitaa tehdä kaikissa suurkaupungeissa. Samanlainen oli Hong Konginkin taivas, joskaan täällä en ole ainakaan vielä nähnyt kenenkään kulkevan hengityssuojain kasvoillaan.

Päivä Sentosan saarella

2011-03-04T11:34:00.001+02:00

Torstai kului huvittelun merkeissä. Huvittelu, mitä tässä tarkoitan oli lähinnä kävelyä ja katselua niin urbaanissa keskustassa kuin uimarannoilla, luontoa, ympäristöä, historiaa ja kanssaihmisiä katsellen.
Saarta itsessään on kuvattu jossain matkaoppaassa siisteysintoilijan Disneylandiksi. Aitoa ja tätä en itse voi vertailla, sillä se aito on minulta näkemättä.
Joka tapauksessa saari on kokemisen ja näkemisen arvoinen, siellä saa aikansa kulumaan vaikka vain katsellen. Lainalautailija, joka laski keinotekoisen aallon päällä, näytti mielenkiintoiselta.
Tarkoituksemme oli aikanaan palata saarelta köysirataa pitkin takaisin mantereen puolelle, mutta raju ukonilma poisti meiltä sen mahdollisuuden, sillä kyseinen laite pysäytettiin ukonilman ajaksi, joten aikamme odotettuamme poistuimme saarelta samalla junalla jolla sinne olimme menneetkin. Kuten arvata saattaa perille päästyämme paistoi taas aurinko ja ukonilma oli jatkanut matkaansa.
Illalla hotellihuoneessa levättyämme ryhdyimme suunnittelemaan illan ruokailua. Eilen söimme tuossa hotellin vieressä kadun varrella. Täällä on runsaasti pieniä ruokapaikkoja joissa on tarjolla toinen toistaan herkullisempia ruokia, niin lihaa, kalaa kuin vihanneksiakin. Eilen saimme todella maittavat ruoat, Tuulikille kalaa ja minulle lihaa.
Niin olin tuossa illan ohjelmassa. Ehdotin Tuulikille, että lähtisimme katsomaan Chinatownia, mutta kartasta katsottuamme arvelimme sen olevan tarpeettoman pitkän kävelymatkan päässä. Opaskartta joita meillä on useampikin, ovat suuntaa-antavaa mallia, Googlesta löytyy samoin suuntaa-antavaa tietoa, eikä puhelimessa oleva Nokian karttakaan ole sen kaksisempi. Lähdimme kuitenkin kävelemään keskustan suuntaan, ja eikö mitä.. saavuimme metroasemalle, josta Tuulikki tiesi yhden aseman päässä olevan tuon kiinalaiskaupungin. Kävelimme metroaseman ohi, ja olimme tuon alueen laidalla eli matkaa oli vain vajaa kilometri.
Ruokapaikoissa oli valinnan varaa ja ruoka oli taaskin ihan kelvollista, toiselle kalaa, toiselle lihaa, jotka sitten jaettiin. Myös pieniä hankinoja suoritimme, kuten Singapore jääkaappimagneetin, silkkisen kylpytakin, niin ja kameraan objektiivit..

Jossain vaiheessa kun saamme kunnollisen WeLan yhteuden, lisäämme mukaan myös muutamia kuvia.

Tuulikin synttäripäivä

2011-02-26T12:54:00.008+02:00

Eilen tuli Tuulikille sitten se aikuisikä täyteen, eikö tuo liene siinä 26v tienoilla..

Koitin saada aikaiseksi hänelle jotain yllätystä, ja ehkä siinä osin onnistuinkin. Noudin hänet töistä 8m limusiinillä jossa oli ihan oma kuljettajakkin, sillä monasti on Tuulikki kertonut pitävänsä sellaisesta autosta jossa on kuljettaja, siis joku muu kuin hän itse :)

Työpaikaalta hain siis hänet kotiin, (vielä kun hänellä oli työpaikka, josta hän siis poistui palkkalistoilta eläkeläiseksi eilen).
Kotoa jatkoimme matkaa Kansallisteatteriin, jossa meidät kuljetettiin aivan pääoven eteen. Tuollaista en ole ennen nähnyt kuin Ameriikkalaisissa elokuvissa, mutta koska Tuulikilla oli nuo syntärit, niin eikö ole aivan kohtuullista, että hänet viedään kaiken teatterikansan nähtäväksi, poiketen noista ameriikan rainoista vain siltä osin, että nyt ei pyörinyt ympärillä toimittajia eikä välkkyneet salmavalot.

Itse teatterista en mainitse mitään, sillä aina en ihan sitä ymmärtänyt. Niin tuo teatteri oli "Täällä pohjantähden alla 2011" Edvin Laineen ohjaaman elokuvan olen kyllä useaankin kertaan nähnyt, mutta tässä siitä oli vain jokunen tunnistattava osa, tosin nekin ihan omana versionaan.
Teatterin jälkeen siirryimme Pääkonttoriin ruokailemaan.
Ruokailun jälkeen tuli aika viedä Satu, Greg ja Heiki kotia ja isekkin lopetalla mukava juhlapäivä.
Laitoin päivästä muutaman kuvan tuonne kuvia sivulle

vähiin käy..

2011-02-24T19:00:00.000+02:00

Vielä huominen ja viikonloppu.. Sitten pitäisi lauhtua tuntuvasti sillä katselin, että perillä pitäisi olla reilut 20 astetta lämmintä :)

Tuolla vieressä olevalla kuvalla ei ole sitten mitään tekemistä tämän tekstin kanssa. Kuva on otettu Barcelonassa marraskuussa 2009 kun kävimme ulkoiluttamassa autoa Paidesta Torre del Mareen :)
Tunnistathan Kolumbuksen tuolla tikun nenässä? Takana näkyy vaijeri jota pitkin pääsee "kondolilla" satamasta vastarannalla olevalle mäelle :-D

vielä viikko...

2011-02-21T10:00:00.001+02:00

Aamulla kun ajoin helsinkiin, niin auton mittari näytti -28 - 30 astetta, eikä aamulenkillä koirien kanssa tuntunut yhtään lämpimämmältä.
Maxi tuli Ronia moikkaamaan muutamaksi päiväksi, vaan jotenkin noiden kahden herran kemiat ei tahdo synkata, sillä Roni oli koko yön rauhaton vahtiessaan makuuhuoneen ovea, sillä eihän maxia sovi sinne päästää :)
Tänään sitten tulimmekin maxin kanssa kahdestaan töihin, että Roni saa palautua yön rasituksista :)

Tähtitaivaan alla...

2011-02-18T11:02:00.002+02:00

Nautinnollista istua talvipakkasessa lähes +30 asteisessa vedessä kirkkaan tähtitaivaan alla, Tosin ajoittain siellä tuli kuuma, mutta viilennys toimi nopeasti kun nousi hetkeksi ylös vedestä :)

Talven tuntua

2011-02-10T10:46:00.011+02:00

Lunta on mielestäni yhdelle talvelle tullut jo riittämiin.

18 päivää täällä lumen ja pakkasen keskellä, sitten on vuorossa aurinkoa ja lämpöä.. Siihen ainakin varaudumme. Aika sitten näyttää millaisia helteitä sielä oli..

Eilen sain saunan katon paneloitua, Tuulikki halusi saunaan led-valot, joten minulle ei muuta mahdollisuutta jäänyt kuin laittaa ne sinne. Jotta saisin johdot vedettyä ledeille, niin koitin purkaa muutaman panelin katosta, mutta kuten arvata saattaa, niin eihän ne ehjänä sieltä lähtenyt ja kun uusia en samalla mitalla löytänyt, niin kaikkihan ne oli sieltä irti otettava uusien tieltä..
Jos saan sanoa, niin siitä tuli ihan siisti.. ja saanhan minä sanoa :)

_________________________________________________

Tuo yllä oleva kuva.. se on viimekevään Kroatian retkeltämme, tarkemmin Baskasta, Krk:n saarelta. Miten tuo saaren nimi sitten mahdetaankin lausua, mutta tuollaisen muodon se saa kirjoitettaessa.
Viereinen kuva on samalta reissulta Unkarista. Kevään matkailun haittapuolia ovat pehmeät leirintäalueet, mutta tilaa niiltä löytyi :)

nokipannu: Kohti uutta viikkoa

2011-02-07T12:59:00.001+02:00

Vaarin ajellessa erilaisilla nelipyöräisillä ja juuttuessa umpihankeen, pariskunnan liikunnallisempi puolikas otti sukset jalkaan ja hiihteli. Suksillahan pääsi, kun sauvoa jaksoi; Koiralla oli rankempaa. Se katsoi asiakseen rämpiä mukana, vaikka upposi hankeen jalkojen pituudelta, ja haukkua ratkuttaa. Oli sitten illalla hiljaista koiraa, kun makasi reporankana pirtin lattialla.
Uusi liikuntalajikin tuli otetuksi haltuun: lumikenkäily. Pari talvea se oli ollut harkinnassa, nyt sattui silmiin halpahallin tarjous lumikengistä. Ihan kelpo vehkeet aloittelijalle sopuhintaan. Vähän heppoiset kiinnityssoljet, mutta kestivät ainakin vielä. Jos joskus uudet hankin, osaan tuohon puoleen panostaa...
Nyt kun vaari lähti etelän maalikyliin, minä alan koko päiväiseksi kodinhoitajaksi vanhemmilleni.